The mad pianist; lang lang, olkaa hyvä. (ihan normaali ja energinen vesseli)
http://www.youtube.com/watch?v=b85hn8rJvgw
Puhelin. Miksei se soi? Ja miksi sen soimista pitää odottaa. Aamulla herätessä katsoo kelloon, että jahas, vasta puoli kahdeksan. Puhelin ei voi soida ainakaan ennen puolta kymmentä... Hermot menee, sielu riekaloituu, mieli masentuu ja asenne muuttuu agressiiviseksi.. Miksi ihmeessä?
Koska olen FREE-LANCERI!
Kyllähän se sitten soi. Lopulta. Ja yleensä monta kertaa peräkkäin. Mistä ne kaikki saa päähänsä yhtäaikaa, että nyt tarvitaan Jussin ääntä tai näyttelemistä mainokseen. Ja sitten on taas hiljaista. Muuttelen taustakuvaa ja näpelöin vanhoja valokuvia, asettelen asetuksia ja pelästyn, kun joku sovellus jää päälle ... räpläilen ajankuluksi puhelinta. Surkeaa. Ei se soi. Ja jos soi, niin siellä ystävällinen täti-ihminen myy kymppi-kattoja tai Avotakkaa. Jopa niin, että kahden myyntisoiton jälkeen kysyin tylysti keikkaa tarjoavalta miesääneltä, että mityä helvettiä SINÄ nyt myyt?
Tuossa se makaa työpöydän kulmalla, keikkapuhelin. Tiistai on toivoa täynnä. Niin kuin Keskiviikko ja Torstaikin... Isolla kirjoitettuna niin soi paremmin, en odota, en edes katso koko vehjettä pariin tuntiin... soi paremmin... ajattelen kaukaisia maita ja ensimmäisiä hokkareitani... soi paremmin ...
Onhan tuossa pöydän kulmalla romaanikäsis. Puske siihen kiinni, älä odottele, tee kirjaa ja keskity siihen... soi paremmin...
Voi tätä free-lancerin elämää. ja miten se oikein nyt kirjoitetaan freelanceri, free lanceri, free-lanceri vai ilman i:tä?
Pitää mennä syöttämään kanat, vuohet ja lampaat. Tänä aamuna herneitä ja dyykattua ruisleipää Siwan takapihalta. Tuvan uunikin syttyi vaivattomasti tänä aamuna. Eilen ei millään meinannut. Joku matalapaine vai?
Pitikö lähteä Töölöstä ja jättää kuumavesi ja keskuslämmitys? Ja ratikat.
You lose some - you gain some.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Like a drunk in a midnight choir ...
Sen lisäksi että Esther Ofarim on laulanut tuon otsikossa mainitun 'Like a bird on a wire, (like a drunk in a midnight choir)' niin myös Johnny Cash on tehnyt siitä ikimuistettavan version. Löytyy YouTubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=8rb1rse0fKs
Kissa, se lihavampi musta, Begemot, hyppäsi juuri työpöydälle. Ulkona on lunta, ei paljoa pakkasta, Raunion sahalta kilometrin päästä kuuluu tukkipuun kolketta, kun valtavalla sahalla tehdään vuorotyössä lautaa markkinoille. Vein kanoille leipää ja kaalia, samoin vuohille ja lampaille.
Väsyttää. Rimpuli lähti postiin töihin ennen kuutta. Viikonloppuna tapettiin Casanova. Heheee. Vedettiin viimeinen Casanova-musikaalin esitys perjantaina Lohjan maineekkaassa teatterissa ja juhlittiin/surtiin prokkiksen loppumista sitten pitkin viikonloppua. Lystiä oli. Vanha enää tahdo jaksaa useampia päiviä peräkkäin. Parempikin.
Tällä viikolla pitäs Kulttuurirahastosta jo kuulua jotain, viimeistään ensi viikolla. Toivo elää. Niin kuin aina ennen apurahojen julkistamitsa.
No, romaanikäsis odottaa tuossa kissan alla, 150 liuskaa 'Kirjeitä Sonjalta' jo tuupattuna, vielä pari sataa liuskaa lisää ja sitten taas editoimaan ja lyhentämään. Ensi syksyn kirja, Taivaanrannan Perillinen, lähtee kohta kustantajalle. Se on valmis. Niin valmis kuin mitä itse osaan valmistaa. Ja Anitalle kiitos editointiavusta.
Tekis mieli lähteä muistelemaan alkua. Sitä yhtä alkua, joka toi mut Lohjalle kaksi vuotta sitten. Rimpulin kanssa. Töölöstä, Minervankadulta. Elämä on ihmeellistä. Ei mitenkään grandioosilla tavalla. Ihan vaan ihmeellistä monine käänteineen ja juttuineen. Ei olis tästäkään uskonu, tästä Lohjasta, tai siitä Lohjasta, enhän mä siellä enää asu, vaan täällä kanalan kulmilla, Koski Tl:ssä, perskules, sano. Ehkä lähdenkin. Seuraavalla kerralla... Katsotaan nyt miten Egyptissä käy, Hosnia ollaan syrjäyttämässä. Jo kai aikakin. Antaa demokratian tulla.
I have tried, in my way to be free ... (like a drunk in a midnight choir)
Begemot lähti ruokaa mankumaan tuvan puolelle. Täytynee mennä. Nähdään. Ja kuullaan.
Jussi
http://www.youtube.com/watch?v=8rb1rse0fKs
Kissa, se lihavampi musta, Begemot, hyppäsi juuri työpöydälle. Ulkona on lunta, ei paljoa pakkasta, Raunion sahalta kilometrin päästä kuuluu tukkipuun kolketta, kun valtavalla sahalla tehdään vuorotyössä lautaa markkinoille. Vein kanoille leipää ja kaalia, samoin vuohille ja lampaille.
Väsyttää. Rimpuli lähti postiin töihin ennen kuutta. Viikonloppuna tapettiin Casanova. Heheee. Vedettiin viimeinen Casanova-musikaalin esitys perjantaina Lohjan maineekkaassa teatterissa ja juhlittiin/surtiin prokkiksen loppumista sitten pitkin viikonloppua. Lystiä oli. Vanha enää tahdo jaksaa useampia päiviä peräkkäin. Parempikin.
Tällä viikolla pitäs Kulttuurirahastosta jo kuulua jotain, viimeistään ensi viikolla. Toivo elää. Niin kuin aina ennen apurahojen julkistamitsa.
No, romaanikäsis odottaa tuossa kissan alla, 150 liuskaa 'Kirjeitä Sonjalta' jo tuupattuna, vielä pari sataa liuskaa lisää ja sitten taas editoimaan ja lyhentämään. Ensi syksyn kirja, Taivaanrannan Perillinen, lähtee kohta kustantajalle. Se on valmis. Niin valmis kuin mitä itse osaan valmistaa. Ja Anitalle kiitos editointiavusta.
Tekis mieli lähteä muistelemaan alkua. Sitä yhtä alkua, joka toi mut Lohjalle kaksi vuotta sitten. Rimpulin kanssa. Töölöstä, Minervankadulta. Elämä on ihmeellistä. Ei mitenkään grandioosilla tavalla. Ihan vaan ihmeellistä monine käänteineen ja juttuineen. Ei olis tästäkään uskonu, tästä Lohjasta, tai siitä Lohjasta, enhän mä siellä enää asu, vaan täällä kanalan kulmilla, Koski Tl:ssä, perskules, sano. Ehkä lähdenkin. Seuraavalla kerralla... Katsotaan nyt miten Egyptissä käy, Hosnia ollaan syrjäyttämässä. Jo kai aikakin. Antaa demokratian tulla.
I have tried, in my way to be free ... (like a drunk in a midnight choir)
Begemot lähti ruokaa mankumaan tuvan puolelle. Täytynee mennä. Nähdään. Ja kuullaan.
Jussi
Tilaa:
Kommentit (Atom)