Kärsivällisyys kovilla jo ....

Kevättä kai se pukkaa hiljalleen. Sähköt taas välillä poikki täällä kaivostornin varjossa. Ulkona remonttimiehet ja kuorma-autot jyllää, kun putkistoja rassataan vanhassa kerrostalossa. Ei siunaaman rauhaa kuukauteen, poraus ja jynssäily alkaa heti aamusta. Onneksi ei ole äänityskeikkoja, ei pysty tekemään.

Luovan kirjoittamisen kurssi alkaa nyt perjnataina 17.2. Hesassa. Vedän uuden ryhmän vuoden loppuun asti. Että töitä siis on, huh.

Ja tossa kuvassa on mun elämäni rakkaus, Hanski. Että sellastakin uutta tapahtunut mun elämässä nyt.
Tuntuu hyvältä.

Mutta muutto Hesaan on nyt vääjäämättä edessä. Lähemmäs Hanskia. Ja Kersantti Silliä (4v.).

Autoni, vanha Mitsu, varastettiin hanskin talon edestä kolme viikkoa sitten. Viikon päästä löytyi parin kilometrin päästä. Rikottu eikä toimi. Seisoo nyt Pakilan Teboililla, josta romuna yritän myydä jollekin jobbarille.

Etsin työhuonetta nyt ens hätään. Mistä vaan pääkaupunkiseudulta. Maalis- tai huhtikuun alusta. Otan vastaan vihjeitä.

Odotan kustantajailta tietoa kahdestakin eri käsiksestä. Odotellessa kirjoitan kolmatta.

Taitaa tulla tämä maaseutukierros nyt matkansa päähän. Johan sitä kestikin kolme vuotta. Lohja, Koski tl ja Kisko. Takaisin stadiin vie miehen tie.

Arvokasta materiaalia tuleviin kirjoihin olen täältä metsien ja peltojen keskeltä saanut. Tavannut ihmisiä, saanut ystäviä, tehnyt teatteria ja heittänyt tikkaa. Ja mitä kaikkea :)

--Jussi

Kirjamessuja ja vkloppumatkoja ...

Vanhan valkoisen Mitsun viikkon oli monimuotoinen, ensin meni eturengas moottoritiellä 160km vauhdissa, korjattiin, ja kaks päivää myöhemmin meni kaks rengasta, koska tein U-käännöksen (en moottoritiellä) ja törmäsin korokkeeseen, vanteet tärville myös.

Kuvassa olen Kuopion runopuulaakiin Sm-finaalissa. Täpärä tappio, en päässy Pariisiin ens keväänä Mm-finaaliin...

Kirjoitus sujuu, joka päivä. Olin 4 päivää eristyksissä kaivoksen varjossa, ilman kauppaa, ilman ruokaa, ilman autoa, kun sitä korjattiin. Vararavinto (re: Huovisen Hamsteri) pelasti ja purkkeja ja kuivamuonaa kului. Oli siis neljä päivää nollabudjetilla, kun ei päässy kylille kuluttamaan.
Nyt on varastot taas täytetty ja uusia variaatioita makaroonista ja purkeista pinottu keittiön kaappiin.

Tänne mä kai sitten jään. Oikeesti tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta. Tänne metsään. Kirjoitus käy, sosiaaliset suhteet on feissarin varassa, silloin tällöin käyn stadissa tai Turussa keikalla tai kurssia vetämässä, etätyötä tulee ihan kivasti spiikkikeikkaa ympäri Suomea. It's ok.

Vielä on monta tarinaa kirjottamatta.

No, katsotaan mitä elämä tuo tullesaan. Jotain hataraa ehkä kehittymässä. mene tiedä.

Käväsen ens viikonloppuna Espanjassa, tsekkaamassa flamencoa Marbellassa ja Katedraalia Malagassa. Eka vkloppureissu vuosiin. Mukavaa. odotan innolla.

Frasier telkassa. Huomenna aamusta stadiin ja messuille. Kirjani esittely iltapäivällä. pakjon tuttuja ja kavereita. Sitten takaisin korpeen. Heh...

C'est la vie! Maintenant!

--Jussi

Kesä meni - kirja tuli

Niin siinä taas kävi. Olen istunut täällä Aijalan vanhan kaivostornin varjossa koko kesän ja
sain Lohjan Casanovan läpikirjoitettua pari viikkoa sitten.
Aikamoinen pläjäys yhteen putkeen. Ja aivan erilainen kirja kuin yksikään edellisistä. Sekä aiheeltaan että rakenteeltaan.
Noh, katsotaan, onko mulla enää asiaa Lohjalle, kun kirja julkistetaan joskus 2012 lopulla :)
Tuttuja juttuja ja fiktiivisiä puolitunnistettavia ihmisä.
Draaman vuoksi suurin osa potkii tutkainta vastaan jollain omalla konstillaan.
Rakkaudestahan siinä on kysymys. 'Yhden kerran elämässä, tuliruusu aukee...' kirjoitti joku naisrunoilija Onervan aikoihin, en muista enää kuka.
Ja viettihän Casanovakin oikeasti yhden yön Henriettensä kanssa... No sittenpähän näette.

Yksin olo ei oo hassumpuaa. Tai alkaa nyt olla jotenkin parempaa kuin ensimmäiset kuukaudet. Yksinhän minä olin edellisenkin kesän, mutta asuin sentään Lohjalla ja tapasin ystäviä ja koin jotain ainutlaatuista myöskin.

Tähän kesään sellaista ei ole tahtonut sopia. Mutta ehkäpä sekin tässä on juuri kehittymässä. Vaikka
toisaalta ikä painaa jo, ei jaksais enää etsiä elämänkumppania niin energisesti kiun ennen.

Onneksi sain luovan kirjoittamisen kurssin vedettäväksi loppuvuodeksi ja jos hyvin käy niin koko ensi vuodeksi. Talloudellisesti mainiota myöskin. Spiikkihommat jatkuu niinkuin ennenkin.

Taivaanrannan perillinen tuli siis juuri painosta, sitä saa vaikka suomalainen.comista netistä, yksi arvio jo siitäkin tuli, kiitos Reertalle, joka teki sellaisen Elisanetin Mestaan:  http://www.mesta.net/kirjat/arvostelut/

Kirje Rosalle lähti etsimään (uutta, isompaa) kustantajaa jo pari viikkoa sitten, Lohjan Casanova siis omassa editissä työpöydällä, ja ihan ihka uusi romaani 'Elämäni huorana'-mieskirja lähti tällä viikolla käyntiin. Töitä riittää, enkä osaa olla tekemättäkään.

Jouten ollessa tahtoo viiniä mennä liikaa. Pakko toimerrella kirjoitusten parissa.

Nyt pikku breikki viikonloppuna, kun menen Turkuun kirjamessuille julkistam,aan Taivaanrannan perillistä ja tapaamaan ystäviä.

En tiedä kauanko asun täällä kaivoksen vieressä, mutta ei tässä sen kummempaa kiirettä
ole lähteä, vuokra on halpa ja HKI ja TKU on lähellä ja tietty lohjalaiset ystävät. Joista tosin Peppiina ehti jo lähteä espnajaan vuodeksi opiskelemaan. Adios!

Mutta nyt tässä paikassa ja näillä eväillä. Huomenna sitten ehkä taas jotain muuta.

Pirteää ja sirpsakkaa syksyä,

--Jussi

Kaupunkireissua ja konjakin ryystämistä ...

Julio Iglesias on kyllä ikuinen tähti. Harvoin näkee niin teräksistä rutiinia ja kuitenkin mukaansatempaavaa esiintymistä. Jengi oli konserteissa ihan sekaisin.

http://www.youtube.com/watch?v=KFaPzUkOf3g


Väsyttää. Sunnuntai ja aurinko paistaa, pellot hohtaa, kevät on tulossa. Hiihtämään pitäisi mennä, mutta ei ole suksia. Hankitaan vielä näille hangille.

Olin Hesassa äijien kanssa juhlimassa Ollin vastasyntynyttä poikalasta. Lystiä oli ja käväistiin jopa Les Bonc-yökerhossa vielä muutamalla paukulla. Olin yön hotellissa, kummallista, kun stadi ei enää hetkauttanut
niin kuin vielä vuosi sitten. olenkohan tässä nyt kokonaan maalaistumassa... Sauna on kuumann, mennään ottamaan iltapäivälöylyt Rimpulin kanssa.

Kävin eilen ojassa, umpihangessa, perksls, kun keskellä maalaistietä ajava naisautoilija ei osannut mennä sivummalle vastaantullessaan vaan mun piti kyntää ojaan... Noh, onneksi Jussi auras isolla traktorilla just samaa maantietä ja veti Opelin ylös, että hupsista vaan...

Ruhtinas Nikolai Sergejevits Volkonski on Leo Tolstoin äidin isä. Kopea mutta sivistynyt ruhtinas, Arkangelin sotilaskuvernööri ja mahtirikas intellektuelli. Löysin Volkonskin Rimpulin antamasta Troyatin Tolstoin elämäkerrasta ja käytän Ruhtinasta uuden kirjani eräänlaisena lähtökohtana, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin nykyaikaan..
Sain lisää kirjoitusintoa tuosta pöyhkeästä Ruhtinaasta.

Tällästä meillä oli Casanovan pukuhuoneessa. Ikävä on kova jo nyt, vaikka vasta viime viikolla lopeteltiin.
Kuvassa taustalla Jonna, sitten minä vanhana Casanovana ja Jari siinä välissä tiirailee mun takapuolta (esht) ja rakastettuni Henriette eli Ammi tuumii syntyjä syviä.

Onneksi tehdään vähän tango-musikaalia keväällä ja Kuoleman enkeli-leffaa kesällä ja Mustion kesäteatterissa Satu Silvon js Oskari Katajiston kanssa Ray Cooneyn Funny Money-farssia kesä-heinäkuussa.

Nyt lähen saunaan ja siristelen silmiä rannattoman peltomaiseman yli, kun aurinko paistaa vimosen päälle kirkkaasti.

Sitten kirjoitan uutta käsistäni Kirjeitä Sonjalta.

--Jussi

Nervoesis depressiva vai aggressiva ...

The mad pianist; lang lang, olkaa hyvä. (ihan normaali ja energinen vesseli)

http://www.youtube.com/watch?v=b85hn8rJvgw

Puhelin. Miksei se soi? Ja miksi sen soimista pitää odottaa. Aamulla herätessä katsoo kelloon, että jahas, vasta puoli kahdeksan. Puhelin ei voi soida ainakaan ennen puolta kymmentä... Hermot menee, sielu riekaloituu, mieli masentuu ja asenne muuttuu agressiiviseksi.. Miksi ihmeessä?

Koska olen FREE-LANCERI!

Kyllähän se sitten soi. Lopulta. Ja yleensä monta kertaa peräkkäin. Mistä ne kaikki saa päähänsä yhtäaikaa, että nyt tarvitaan Jussin ääntä tai näyttelemistä mainokseen. Ja sitten on taas hiljaista. Muuttelen taustakuvaa ja näpelöin vanhoja valokuvia, asettelen asetuksia ja pelästyn, kun joku sovellus jää päälle ... räpläilen ajankuluksi puhelinta. Surkeaa. Ei se soi. Ja jos soi, niin siellä ystävällinen täti-ihminen myy kymppi-kattoja tai Avotakkaa. Jopa niin, että kahden myyntisoiton jälkeen kysyin tylysti keikkaa tarjoavalta miesääneltä, että mityä helvettiä SINÄ nyt myyt?

Tuossa se makaa työpöydän kulmalla, keikkapuhelin. Tiistai on toivoa täynnä. Niin kuin Keskiviikko ja Torstaikin... Isolla kirjoitettuna niin soi paremmin, en odota, en edes katso koko vehjettä pariin tuntiin... soi paremmin... ajattelen kaukaisia maita ja ensimmäisiä hokkareitani... soi paremmin ...

Onhan tuossa pöydän kulmalla romaanikäsis. Puske siihen kiinni, älä odottele, tee kirjaa ja keskity siihen... soi paremmin...

Voi tätä free-lancerin elämää. ja miten se oikein nyt kirjoitetaan freelanceri, free lanceri, free-lanceri vai ilman i:tä?

Pitää mennä syöttämään kanat, vuohet ja lampaat. Tänä aamuna herneitä ja dyykattua ruisleipää Siwan takapihalta. Tuvan uunikin syttyi vaivattomasti tänä aamuna. Eilen ei millään meinannut. Joku matalapaine vai?

Pitikö lähteä Töölöstä ja jättää kuumavesi ja keskuslämmitys? Ja ratikat.

You lose some - you gain some.

Like a drunk in a midnight choir ...

Sen lisäksi että Esther Ofarim on laulanut tuon otsikossa mainitun 'Like a bird on a wire, (like a drunk in a midnight choir)' niin myös Johnny Cash on tehnyt siitä ikimuistettavan version. Löytyy YouTubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=8rb1rse0fKs

Kissa, se lihavampi musta, Begemot, hyppäsi juuri työpöydälle. Ulkona on lunta, ei paljoa pakkasta, Raunion sahalta kilometrin päästä kuuluu tukkipuun kolketta, kun valtavalla sahalla tehdään vuorotyössä lautaa markkinoille. Vein kanoille leipää ja kaalia, samoin vuohille ja lampaille.

Väsyttää. Rimpuli lähti postiin töihin ennen kuutta. Viikonloppuna tapettiin Casanova. Heheee. Vedettiin viimeinen Casanova-musikaalin esitys perjantaina Lohjan maineekkaassa teatterissa ja juhlittiin/surtiin prokkiksen loppumista sitten pitkin viikonloppua. Lystiä oli. Vanha enää tahdo jaksaa useampia päiviä peräkkäin. Parempikin.



Tällä viikolla pitäs Kulttuurirahastosta jo kuulua jotain, viimeistään ensi viikolla. Toivo elää. Niin kuin aina ennen apurahojen julkistamitsa.

No, romaanikäsis odottaa tuossa kissan alla, 150 liuskaa 'Kirjeitä Sonjalta' jo tuupattuna, vielä pari sataa liuskaa lisää ja sitten taas editoimaan ja lyhentämään. Ensi syksyn kirja, Taivaanrannan Perillinen, lähtee kohta kustantajalle. Se on valmis. Niin valmis kuin mitä itse osaan valmistaa. Ja Anitalle kiitos editointiavusta.

Tekis mieli lähteä muistelemaan alkua. Sitä yhtä alkua, joka toi mut Lohjalle kaksi vuotta sitten. Rimpulin kanssa. Töölöstä, Minervankadulta. Elämä on ihmeellistä. Ei mitenkään grandioosilla tavalla. Ihan vaan ihmeellistä monine käänteineen ja juttuineen. Ei olis tästäkään uskonu, tästä Lohjasta, tai siitä Lohjasta, enhän mä siellä enää asu, vaan täällä kanalan kulmilla, Koski Tl:ssä, perskules, sano. Ehkä lähdenkin. Seuraavalla kerralla... Katsotaan nyt miten Egyptissä käy, Hosnia ollaan syrjäyttämässä. Jo kai aikakin. Antaa demokratian tulla.

I have tried, in my way to be free ... (like a drunk in a midnight choir)

Begemot lähti ruokaa mankumaan tuvan puolelle. Täytynee mennä. Nähdään. Ja kuullaan.

Jussi